Kirjoitettu kaikki, tyhjä paperi

Kirjoitettu kaikki, tyhjä paperi. Kuin jättäisi koepaperin tarkastettavaksi, nousisi penkistä puutuneena, pyöräyttäisi hartioistaan halun kävellä pois. Mennä, sulkea luokan ovi takanaan ja unohtaa kaikki. Mutta kuinka unohtaa romaani, maailma, elämä, romaanihenkilön iho, sanat, jotka on sanottu sataan kertaan? Muistinko ne oikein, kerroinko kaiken? Mitä unohdin tällä kertaa? Kuin äiti, joka on lähettänyt poikansa sotaan, miettii muistiko laittaa villasukat mukaan, villapaidan päälle, karvalakin korvien suojaksi. Mutta kaikki on tehty, kaikki on kerrottu, paperi on jälleen tyhjä, valkoinen kuin mielisairaalan seinä. Seinä, johon on tarttunut lukemattoman määrä tarinoita.

Hyvä lukija, kiitos ajastasi. Olet juuri lukenut ensimmäiset rivit uudesta blogistani, joka on vasta syntymässä. Olen Antti Korttinen, kirjoittaja, joka on juuri päästämässä irti uuvuttavasta kirjoitusprosessista (yllä oleva teksti kertoo siitä). Mutta kaikki tekstit eivät ole pitkiä kuin romaani, on lyhyempiäkin prosesseja, jotka askarruttavat mieltäni ja eivät askarruta. Tämä satunnainen päiväkirja kertoo ja kuvaa ajatuksia ja tapahtumia kirjoittamisen jälkeen.